Dialogia digitalisaation rinnalle

Dialogista puhutaan paljon, mutta käytännössä sitä toteutetaan melko vähän. Sanaa käytetään lähes synonyymina keskustelulle. Dialogi kuitenkin eroaa tavallisesta keskustelusta monella tapaa. Parhaimmillaan hyvä vuorovaikutus voi kehittyä vuoroin vaikuttamisesta ja puhumisesta, perinteisestä keskustelusta, dialogiin ja demokraattiseen dialogiin, missä dialogisuuden periaatteet toteutuvat myös käytännön tasolla, ei vain juhlapuheissa. Dialogisuutta ja dialogia tarvitaan niin kahden välisessä viestinnässä ja vuorovaikutuksessa kuin myös eri kokoisissa ryhmissä ja ryhmien välisessä viestinnässä ja yhteistyössä. Dialogissa ei pyritä osoittamaan toisen ajattelun virheitä, eikä ajamaan sinnikkäästi omaa näkemystään. Sen sijaan pyrkimys on ymmärtää toisen / toisten näkökulmia, nähdä uusia vaihtoehtoja ja oppia tekemään valintoja useiden erilaisten vaihtoehtojen joukosta niitä myös luovasti yhdistelemällä.

Dialogia ohjaa (William Isaacsin mukaan) neljä toisiinsa kietoutunutta tärkeää periaatetta ja toimintatapaa: suoraan puhuminen, aito toisten kuunteleminen, kunnioittaminen sekä odottaminen ja suunnan vaihtaminen. Dialogisten toimintatapojen noudattaminen mahdollistaa osallistujien tasavertaisuuden, keskinäisen kunnioituksen sekä ajatusten, usein eriävienkin, käsittelemisen arvostavassa hengessä ja yhteiseen, jaettuun näkemykseen etenemisen. Dialogi edellyttää myös tasa-arvioisuutta, avoimuutta ja luottamusta sekä jokaisen kokemuksen ja mielipiteen pitämistä merkittävänä ja oikeutettuna. Dialogi on olemassa olemisen tapa ja samalla taito, jota voi ja kannattaa opetella.

Seinäjoen ammattikorkeakoulun sosiaali-ja terveysalalla on jo pitkään tutkittu ja kehitetty dialogista johtamista ja kehittämistä osana tutkimus-ja kehittämistoimintaa. Niin ikään opetuksessa tämä tärkeä taito on huomioitu. Esimerkkinä mainittakoon v. 2016-2017 yhteistyössä Tampereen yliopiston Työelämän tutkimuskeskuksen kanssa toteutettu reilun vuoden kestänyt ”Työyhteisön ja työhyvinvoinnin dialoginen johtaminen ja kehittäminen” –koulutus (30 opintopistettä). Kyseinen koulutus pohjautui vuosina 2012–2015 käynnissä olleeseen dialogisen johtamisen tutkimushankkeeseen, ns. Dinno-hankkeeseen (www.dinno.fi). SeAMK:ssa toteutettuun dialogisen johtamisen koulutukseen osallistuneiden kokemukset ja heidän viemänsä opit omien työpaikkojen kehittämiseen onnistuneesti osoitti jälleen kerran dialogin voiman.

Työyhteisössä dialogia tarvitaan niin johtamisessa kuin kaikkien työntekijöiden sekä erilaisten sidosryhmien ja asiakkaiden välisessä vuorovaikutuksessa. Aito, eri osapuolten tarpeista lähtevä kehittäminen ja uudistuminen, johon kaikki työyhteisön osapuolet osallistuvat ja sitoutuvat, voidaan saavuttaa dialogin ja dialogisen johtamisen avulla. Myös paljon peräänkuulutetut työhyvinvointi ja työmotivaatio vahvistuvat dialogin myötä. Dialogisuuden oppeja on SeAMK:ssa jalkautettu yrityksiin ja organisaatioihin myös useissa kehittämishankkeissa. Meneillään ja pian päättymässä on hanke: Työn ilolla tuottavuutta ja kilpailukykyä, missä dialogista johtamista ja kehittämistä on viety valtakunnan tasolla moniin eri yrityksiin. Etelä-Pohjanmaalla kohdeyritykset ovat olleet vanhuspalveluyrityksiä. Kokemukset ovat olleet hyvin myönteisiä. Dinno-tutkijat ovat myös kehittäneet erilaisia dialogisuuden harjoittelemiseen liittyviä työkaluja, ns. dialogipakin.

Myös DIDIVE –dialogia, digitalisaatiota ja verkostoyhteistyötä maaseutuyrittäjien työhyvinvoinnin ja tuloksellisuuden tueksi -hankkeessa on jo otsikonkin mukaisesti yksi keskeinen tavoite dialogisuuden lisääntyminen. Hankkeen kehittämistoimissa huomioidaan dialoginen toimintatapa. Lisäksi tulevan kevään alueellisissa työpajoissa paneudutaan dialogisuuteen. Niin ikään yritykset voivat saada tarvittaessa myös yrityskohtaista dialogitaitojen tukemista. Dialogisuuden oppimisesta ja omaksumisesta on hyötyä ja iloa myös työelämän ulkopuolella, kaikessa vuorovaikutuksessa.

Dialogin avulla voidaankin pyrkiä ratkaisemaan maailman isoja konflikteja, turvaamaan maailmanrauhaa, estämään koulukiusaamista ja selvittelemään monissa muissa vuorovaikutustilanteissa syntyviä ristiriitoja ja erimielisyyksiä. Puhutaan myös sovittelusta. Vähiten dialogia ei tarvita työyhteisöissä.

 

Kaija Loppela, kasvatustieteen tohtori, fysioterapeutti

Toimin Seinäjoen ammattikorkeakoulussa työhyvinvoinnin yliopettajana ja DIDIVE –hankkeessa asiantuntijana. Olen ideoinut DIDIVE-hankkeen ja valmistellut hankehakemuksen yhteistyössä kollegojeni ja muiden hankekumppaneiden kanssa.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s